Yksilöllinen tuki varhaiskasvatuksessa ja koulutuksessa

rannalla_tukienParhaassa työiässä olevia miehiä jättäytyy syystä tai toisesta työvoiman ulkopuolelle ja tutkijoiden mukaan juurisyitä löytyy jo kasvatuksesta sekä varhaiskasvatuksesta. Eli analyysi on, että koko ketju aktiiviseen ja hallittuun elämään pettää suurella joukolla suomalaisia miehiä ennen kuin pääsevät työhön ja elämään kiinni. Tai vaihtoehtoisesti eivät selviä elämän suurista kolhuista eteenpäin ja takaisin kiinni leivän syrjään. Työelämän ulkopuolella on n. 80 000 parhaan työiän miehistä – eli 4% koko 18-54-vuotiaiden ikäluokasta. Surullinen ja ennen kaikkea järjetön tilanne sekä kansalaisten että yhteiskunnan näkökulmasta.

Tartun kiinni kasvatukseen ja varhaiskasvatukseen sekä miehisyyden malliin. EVA:n raportissa ehdotetaan yhtenä korjaavana toimenpiteenä varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen toimintamallien ja opetussuunnitelman kehittämistä. Pidän keskeisenä, että sekä varhaiskasvatuksessa että peruskouluissa huomioitaisiin paremmin poikien ja nuorten miesten ERILAISET oppimistavat, parannettaisiin viihtymistä kasvatusinsituutioissa (motivaatiotekijä) ja ennen kaikkea otettaisiin riittävän ajoissa huomioon yksilölliset erot näissä asioissa ja rakennettaisiin henkilökohtaiset mallit JOKAISELLE oppijalle sekä tuettaisiin yksilöllisesti omien oppimis- ja selviytymiskeinojen kehittämistä.

Useat kasvatusmallit lähtevät edelleen keskitetyistä ja tehokkaista opetusmetodeista tai muuten ryhmän ehdoilla järjestetyn kasvatuksen käytännön keinoista. Meillä on myös hienot erityisjärjestelyt, mutta niihin joudutaan siitä syystä, että perusmalliin jää erityisten poikien mentäviä aukkoja. Nämä pojat ovat usein niitä hiljaisia tai meluisia, jotka eivät sosiaalisesti tai joiltain osaamisiltaan istu muottiin, saa tukea tai huomiota kotoa tai pahimmillaan saavat elinympäristöstään kannustusta kapinaansa ja systeemin ulkopuolelle jättäytymiseen.

Kulttuurin muutos on suurempi työ kuin kasvatusmenetelmien muutos ja molemmat ovat sukupolven yli kestäviä muutospolkuja. Toivoisinkin, että pyrimme löytämään tästä kulttuuristamme ne ”menetyksen avaimet”, jotka voidaan vaihtaa uusiin arvoihin – rappion ja kyynisyyden korostaminen elää sitkeästi kirjallisuudessa, kaurismäen elokuvissa (vaikka se onkin olevinaan komiikkaa) – tarinoissa on kuitenkin vahva totuuspohja. Kulttuurin muuttaminen näiden tunnistettujen syrjäytymiseen johtavien polkujen osalta onkin keskeistä nuorten poikien ja yhteisöjemme tulevaisuuden osalta.

Jos miehet on jo menetetty, pelastetaan pojat – ja lisätään miesten osuutta, roolia ja miehisyyden merkityksen kunnioitusta kasvatustyössä.

Juha Levo

www.juhalevo.fi 30 ja risat (41), Perheenisä, Yksikönjohtaja IT-alalla, KTM (HKKK / Aalto University) UMO-säätiön hallituksen pj Varhaiskasvatuslautakunnan jäsen, Helsinki Nukketeatteri Sampon hallituksen pj Kokoomuksen puoluevaltuuston jäsen Aiemmin mm. Kulttuuri- ja kirjastolautakunnan ja Teknisen palvelun lautakunnan jäsen. Asun tällä hetkellä Viikissä, aiemmin mm. Kruununhaassa, Kalliossa, Kannelmäessä, Vuosaaressa ja Espoossakin. Harrastelijabasisti ja veneilijä sekä siirtolapuutarhan ja palstan viljelijä.